Missioni opetusministerinä
Tänään 5.7. 2024 aloitan uuden työni opetusministerinä. Matka ensimmäisestä koulupäivästä tähän päivään on ollut pitkä ja samalla niin lyhyt. Tuo päivä on piirtynyt mieleeni tarkasti: Muistan, miltä äitini tuona erityisenä aamuna minulle aamiaiseksi tarjoama appelsiinimehu maistui. Muistan, miltä Intersportista ostamassani vihreässä olkalaukussa ollut penaali tuoksui. Muistan, miltä tuntui katsella uusia koulukavereitani pitkälippaisen lippiksen lipan alta. Muistan, mitä tuntui vastata Asta-opettajani esittämään kysymykseen ja sen, miltä tuntui lukea ensimmäisen oman koulukirjani ensimmäisiä lauseita.
Tänä päivänä ajattelen lämmöllä kaikkia koulu-urani varrelle mahtuneita opettajiani. Ja kun ajattelen heitä, en ajattele tehokkaasti läpi vietyjä opetussuunnitelmia. Sen sijaan ajattelen kaikkea sitä, mitä he ihmisinä edustivat. Sitä, mitä he antoivat meille itsestään. Sitä, millaisia persoonia he olivat. Sitä, miten he jaksoivat meitä villejä lapsia ja täysin mahdottomia teinejä.
Meistä melkein kaikilla on omakohtaisia kokemuksia koulusta. Tästä pitää huolen perusopetuslain säätämä oppivelvollisuus. Toivon, että omakohtaisuus näkyy kiinnostuksena opetusministerin ja opetusministeriön työtä kohtaan.
Kokemusten muovaama missio
Jokaisella opetusministerillä on selässään omien elämänkokemustensa täyttämä reppu. Nämä kokemukset vaikuttavat siihen, mitä asioita hän omalla ministerikaudellaan painottaa. Itse olen saanut peruskoulun ja lukion jälkeen nauttia Teknillisessä korkeakoulussa korkealaatuisesta opetuksesta arkkitehtuurin laitoksella. Arkkitehdin koulutuksesta erityislaatuisen tekee se, että se on hyvin vahva sekoitus teoriaa ja käytäntöä. Viimeistään arkkitehtiosastolla opiskellessani ymmärsin, miten arvokasta on oppia rinta rinnan abstraktia ajattelua ja käsillä tekemistä.
Suomalaisessa peruskoulussa on aina opetettu lukuaineiden lisäksi myös käsillä tekemisen taitoja, mikä on maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna aika ainutlaatuista. Uskon, että tästä yhdistelmästä on syytä pitää tiukasti kiinni, sillä uskon, että opetuksen monipuolisuus ja monialaisuus ovat omiaan ruokkimaan luovuutta.
Haluankin opetusministerinä puhua luovuudesta yhteiskunnan hyvinvoinnin polttoaineena.
Mistä puhun, kun puhun luovuudesta?
Luovuus näyttäytyy erilaisilla ihmisillä erilaisina asioina: siinä, missä yksi osaa ratkaista luovasti matemaattisia yhtälöitä, toinen muotoilee kampauksia, jotka saavat ihmiset haukkomaan henkeään.
En usko erillisiin ”luoviin aloihin”. Minulle kaikki alat ovat luovia.
Luovuudessa kysymys on kyvystä ratkaista asioita valmiista malleista ja kaavoista vapaana. Luova ihminen kysyy itseltään, mitä voisin tehdä toisin. Hän yhdistelee asioita ennakkoluulottomasti toisiinsa, eikä pelkää epäonnistumista.
Opetusministerinä tehtäväni on kysyä: Miten varmistamme, että lapsistamme ja nuoristamme kasvaa itsetunnoltaan terveitä kokeilijoita? Miten rohkaisemme heitä hyödyntämään aktiivisesti omia vahvuuksiaan ja kokemaan onnistumisia, jotka ruokkivat kokeilunhalua? Miten kasvatamme heistä sosiaalisesti kyvykkäitä niin, että he saavat muut ratkaisemaan vaikeitakin yhtälöitä kanssaan? Miten kannustamme heitä säilyttämään leikkimielisyytensä niin, ettei kyynistyminen pääse kiilaamaan luovan mielen ja kokeilunhalun väliin? Miten vahvistamme eri sukupolvien välistä suhdetta niin, että innovoinnille tärkeä hiljainen tieto virtaa esteettömästi niiden välillä?
Miksi luovuuden ruokkiminen on yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta niin olennaista?
Luovuus on yhteiskunnallisesti kriittinen menestystekijä siksi, että – Herakleitosta lainakakseni – muutoksen maailmassa yksi asia on muuttumaton: taukoamaton muuttuminen. Tarvitsemme jokaisessa ajan hetkessä uusia oivalluksia ja uusia ratkaisuja uusiin ongelmiin. Historiaa ja juuriamme luonnollisesti unohtamatta.
Luovuus on positiivinen voima. Se linkittyy kokemukseen, jonka saamme lapsuudessa leikkiessämme. Leikki on vapaata ja rajoittamatonta. Se ammentaa mielikuvituksesta, jota ei rajoita mikään tai kukaan. Meissä asuu ”Homo sapiensin” rinnalla ”Homo ludens” eli leikkivä ihminen. Koulun tehtävä on nähdä nämä ihmisen molemmat puolet.
Yhteiskunnallisen päätöksenteon ei pidä muuttua normatiiviseksi tavalla, joka rajoittaa luovuutta. Tämä koskee niin oppilaiden oppimista, opettajien työtä, opetussuunnitelmaa kuin sen toimeenpanoakin.
Minulla on omakohtaiset kokemukseni niin omalta koulutaipaleeltani kuin viiden lapseni koulutaipaleelta. Minulla ei kuitenkaan ole kokemusta peruskoulun tai toisen asteen oppilaitoksen opettajana, eikä näin ollen valmiita vastauksia siihen, miten oppilaiden ja opettajien luovuutta parhaiten vaalitaan kouluarjessa. Siksi tulen tapaamaan uudessa työssäni säännöllisesti opettajia. Oma ja ministeriöni tehtävä on arvioida, miten pystymme parhaiten tukemaan opetushenkilökuntaa heidän työssään niin, että missio toteutuu.
Adlercreutz: Uudellemaalle tarvitaan lisää korkeakoulupaikkoja.
Pääkaupunkiseutu näyttelee tärkeää roolia Suomen talouden kehitykselle. Aivovuoto on todellinen ongelma, jota emme voi jäädä katsomaan sivusta. Tarvitsemme Uudellemaalle lisää korkeakoulupaikkoja, sanoo RKP:n kansanedustaja Anders Adlercreutz.
Adlercreutz pitää kokeakoulupaikkojen epätasaista valtakunnallista jakautumista ongelmana.
– Muualla Suomessa kahta toisen asteen opiskelupaikkaa kohden on 0,85 korkeakoulupaikkaa. Pääkaupunkiseudulla suhdeluku on 0,7 korkeakoulupaikkaa kahta toisen asteen opiskelupaikkaa kohden. Ero on merkittävä ja johtaa siihen, että yhä useampi hakeutuu muualle opiskelemaan. Usein tämä tarkoittaa muualla Suomessa sijaitsevaa yliopistoa, mutta yhä useammin myös muuttoa ulkomaille.
Helsingin yliopiston rehtori muistutti Helsingin Sanomissa (18.2.2023), että 60% Suomen jättävistä opiskelijoista on kotoisin Uudeltamaalta.
– Tämä on suhteettoman suuri osuus ja vaikka on luonnollista ja toivottavaakin, että suomalaiset saavat kokemusta myös ulkomailla opiskelusta, on riski, että ne, jotka suorittavat opintonsa ulkomaisessa yliopistossa, myös jäävät ulkomaille pysyvästi. Tämä on Suomelle ongelma, sanoo Adlercreutz
– Tarvitsemme järkevää aluepolitiikkaa ja laajaa koulutusverkostoa pitääksemme koko Suomen elävänä ja asuttuna, mutta meidän pitää varmistaa, ettei yksi tavoite vesitä toista. Tavoitteenamme on lisätä korkeakoulutettujen määrää, eikä tämä onnistu, jos järjestelmämme kannustaa nuoria hakeutumaan heti toisen asteen jälkeen ulkomaille opiskelemaan. Tarvitsemme Uudellemaalle lisää korkeakoulupaikkoja. Se on kansallisesti tärkeä kysymys, summaa Adlercreutz
Adlercreutz: Tarvitsemme yrittäjädiplomin toiselle asteelle.
– Asenne yrittäjyyteen on kehittynyt todella positiivisesti. Yhä useampi nuori kokee yrittäjyyden mahdollisuutena. Tämän asennemuutoksen tulisi näkyä myös opetuksessa. Siksi meidän tulisi ottaa yrittäjädiplomi osaksi toiseen asteen koulutusta.
Näin toteaa Anders Adlercreutz, RKP:n kansanedustaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja.
– Nuori Yrittäjyys ry:n kaltaiset järjestöt ovat kasvaneet huomattavasti viime vuosien aikana. Eduskunnan Valtiovarainvaliokunnassa olemme useana vuotena vahvistaneet yrittäjäkasvatuksen rahoitusta. Viime vuonna melkein 5000 oppilasta osallistui Nuori yrittäjyys-ohjelmaan. Yrittäjyys on tänä päivänä monen nuoren mielestä houkutteleva vaihtoehto. Nekin, jotka eivät ajattelisi ensisijaisesti ryhtyvänsä yrittäjäksi, hyötyvät NY:n kaltaisten ohjelmien tarjoamista opeista tulevassa opiskelu- ja työelämässään.
Adlercreutzin mielestä meidän tulee luoda selkeä oma opintokokonaisuutensa yrittäjyyden ympärille. Kokonaisuus, josta opiskelija saisi opintosuorituksensa merkiksi diplomin.
– Meillä on jo nyt lukiodiplomi taideaineissa. Se on hieno asia. Nyt meidän tulisi rakentaa vastaava kokonaisuus yrittäjyyden ympärille. Toivon myös, että korkeakoulut näkevät diplomin arvon ja antavat sille painoarvoa korkeakouluvalintojen pisteytyksissä. Etenkin, koska tiedämme ylioppilasaineiden painoarvon korkeakouluhaussa ohjaavan 15-vuotiaan nuoren lukion ainevalintoja.
Adlercreutz toteaa, että asenteet muokkautuvat nuoruudessa.
– On selvä, että kaikista ei tarvitse tule yrittäjiä. Mutta on toivottavaa, että mahdollisimman moni kokisi yrittäjyyden aidosti mahdollisena. On myös yleissivistävää, että saa tutustua niihin lainalaisuuksiin, jotka ohjaavat yrittämistä ja sen kautta talouttamme. NY:n kaltaiset ohjelmat antavat oppilaille mahdollisuuden onnistua – tai epäonnistua – turvallisessa ympäristössä. Se on kokemus, josta jokaisella nuorella on väistämättä iloa myöhemmin elämässään.
Fnurra på tråden om yrkesutbildningen
/0 Comments/in 1 koulutus, Uncategorized, budjetti, Insändare, Regeringen, SFP RKP /by AndersI en artikel (HBL 7.6) skriver Bille Sirén att jag motiverar besluten om att yrkesskolornas finansiering minskas med 120 miljoner med att antalet examina sjunkit, trots tidigare ökade satsningar.
Det stämmer inte. Så säger jag inte i intervjun. Jag säger inte heller att vi skulle dra in misslyckade satsningar från förra perioden. Den förra regeringens satsning på extra anslag för att anställa lärare inom yrkesutbildningen tog, helt som förra regeringen planerat, slut efter 2022. Andra ökningar bestod.
Sirén blandar ihop två saker: nedskärningen på 120 miljoner som trädde i kraft 2025, och den kostnadsneutrala ändringen av finansieringsmodellen, som träder i kraft vid ingången av 2026.
Jag motiverar själva reformen av finansieringsmodellen, grunden för hur den offentliga finansieringen för yrkesutbildningen fördelas, med det vi vet om hur antalet studerande i förhållande till antalet examina utvecklats: Ökade satsningar har inte lett till fler examina, utan tvärtom. Därför ändras tyngden på koefficienterna som bestämmer finansieringen. Antalet studeranden får mindre tyngd, och studieprestationer, fortsatta studier vid högskola och sysselsättning efter examen, får en större tyngd.
Detta gör vi för att vända den trend som pågått de senaste åren – att antalet studeranden ökar, men antalet examina minskar.
Det som däremot är en rent fiskal nedskärning är anpassningen på 120 miljoner som förverkligades i finansieringen för 2025. Besluten bakom nedskärningen hänför sig till ramrian våren 2024. Den betyder att den totala finansieringen 2025 är 2,1 miljarder, lite mindre än 2024 men lite över nivån 2023. Det är inte en strukturell ändring av finansieringsmodellen.
Vi försöker begränsa nedskärningens inverkan. Den riktas så att studerandeåren för studerande som redan har en examen minskas från cirka 66 000 till 55 000. Det betyder att läroinrättningar med få studerande som studerar sin andra eller tredje examen ser en mindre minskning av anslagen.
Tanken är att inbesparingen inte ska riktas mot dem som omfattas av läroplikten. Hur väl det lyckas är beroende av operativa beslut på skolnivå. Eftersom resurserna till stora delar, av förståeliga effektivitetsskäl, är delade, är det säkert svårt att undvika att inbesparingarna syns i de läropliktigas vardag.
Avslutningsvis: HBL skriver att ”yrkesskolorna förlorar en betydligt större bit av kakan jämfört med grundskolor och gymnasier”. Den formuleringen låter förstå att finansieringen för gymnasier och grundskolor försvagas. Det stämmer inte. Under regeringsperioden stärker vi finansieringen för grundskolan med 200 miljoner på årsbasis. Vi förbättrar stödet för lärandet under hela skolstigen. En anpassning riktas mot yrkesutbildningen men samtidigt utvecklas den på flera fronter i syfte att stärka möjligheterna att få en gedigen yrkeskompetens och möjligheterna att studera vidare på tredje stadiet.
Ta vara på sommaren
/0 Comments/in 1 koulutus, Uncategorized, Insändare, SFP RKP, Utbildning /by AndersEtt läsår har igen gått till ända. Ett läsår som förhoppningsvis förde med sig en hel del framgångar och nya insikter – men som säkert också innehöll några motgångar eller stunder som kändes svåra. Så brukar det nämligen vara. Samtidigt är det ofta så, att det som känns som en stor motgång senare kanske inte var så enorm. Vårt perspektiv ändras ofta med tiden. Vi behöver både med- och motgångar, lätta saker och utmaningar för att lära oss och växa.
Det fanns säkert också uppgifter som kändes omöjliga i början av skolåret – och som idag känns självklara. Det som var obekvämt och främmande vid första anblicken är nu hur ofarligt som helst. Det är ju så här vi lär oss saker. Steg för steg, och plötsligt blir det omöjliga helt möjligt. Dessa insikter är viktiga, inte bara för det vi lär oss i skolan utan också för livet utanför skolans väggar. Att lära sig, att växa och att mogna som människa – det är ingenting som slutar när man går ut från skolans dörrar, det är en process som pågår hela livet.
Den finländska skolan är en stor orsak till att Finland enligt de flesta mätare hör till de bästa platserna på jorden. Det är lätt att hitta saker som fel, i både stort och smått, men det är viktigt att ibland också reflektera över att vi i jämförelse med nästan vem som helst har det väldigt bra. Det här ska förstås inte stoppa oss från att hela tiden sträva till att lösa de problem vi ser, att hitta sätt att komma åt de utmaningar vi möter. För man kan alltid bli bättre. Alltid.
Skolan handlar också om så mycket mer än bara den kunskap vi tar in under skoldagen. Skolan handlar om samvaro, om att lära sig umgås med andra och att lära sig saker om sig själv när man är tillsammans med andra. Vi behöver både lek och allvar, vi behöver röra på oss och ha pauser också för hjärnan.
I det här spelar förstås sommarlovet en viktig roll. Vi har ett långt sommarlov i Finland, ett sommarlov som i början kan kännas oändligt långt – men som ändå ofta känns kort när höstterminen plötsligt är här igen. När man blir äldre går tiden fortare sägs det, och dessvärre har man ofta kortare sommarledighet när man blir vuxen också. Kanske det bara är därför sommaren verkar gå snabbare nu i vuxen ålder?
Ta vara på sommaren. Upptäck, lata dig, läs, umgås och gör sådant som får dig att må bra. I Finland för sommaren med sig ljusa nätter, och förhoppningsvis också varma, sköna dagar. Allt det ska vi ta tillvara. Och även om varken du eller jag kan bestämma allt här i världen, så finns det något som vi alla kan göra – och det är att välja hur vi bemöter andra. Du känner säkert igen det goda humöret som smittar av när du träffar någon som hälsar på dig med ett glatt leende? Här har vi alla en uppgift: hälsa och sprid gott humör – både idag, under sommaren och sen när skolan börjar igen i augusti.
Jag önskar dig ett riktigt skönt sommarlov!
Pelkät juhlapuheet eivät riitä – nyt tarvitaan konkreettisia tekoja
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, Hallitus, Lehdistötiedote, opetus, SFP RKP /by AndersOpetus- ja kulttuuriministeriö on tänään julkaissut koulutuksen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehittämisohjelman. Ohjelma sisältää kymmenen toimenpidettä ja tarjoaa työkaluja yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden edistämiseksi sekä rasismin torjumiseksi koulutusjärjestelmässä.
– Toimenpiteet nostavat esiin koulutusjärjestelmämme keskeisiä haasteita ja tarjoavat konkreettisia ehdotuksia niiden ratkaisemiseksi. Haluamme muun muassa purkaa sukupuolistereotypioita ja puuttua häirintään sekä murtaa sukupuolisegregaatiota lukio- ja ammatillisessa koulutuksessa, sanoo RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz.
– Ohjelman kautta haluamme myös tavoittaa maahanmuuttajataustaiset perheet ja varmistaa, että koko perhe tuntee olevansa tervetullut ja osallinen kouluyhteisössä. Näyttämällä, miten hyvä yhteistyö kodin ja koulun välillä voi toimia, haluamme vahvistaa vanhempien osallisuutta ja sitoutumista lasten koulunkäyntiin, Adlercreutz sanoo.
Toimenpiteet keskittyvät myös lisäämään tietoisuutta rasismista ja syrjinnästä yhteiskunnassamme. Kouluttamalla opettajia ja muita koulutussektorilla työskenteleviä kehitetään menetelmiä, jotka vahvistavat tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Ohjelmassa selvitetään myös lasten ja nuorten omia kokemuksia näistä kysymyksistä.
– Olen iloinen siitä, että ohjelmassa voidaan keskittyä myös perusopetuksen kiusaamisen ehkäisyyn. Maahanmuuttajataustaiset ja hlbtiq-henkilöt joutuvat useammin kiusaamisen ja syrjinnän kohteeksi kuin muut. Pelkät juhlapuheet eivät riitä – nyt tarvitaan konkreettisia tekoja, Adlercreutz sanoo.