Puhe eduskunnan keskustelussa pidennetystä oppivelvollisuudesta 8.12.2020
Arvoisa puhemies,
Me tiedämme muutaman asian. Me tiedämme, että työllisyysedellytykset ovat huomattavan paljon isommat niillä nuorilla, jotka ovat suorittaneet myös toisen asteen.
Me tiedämme, että emme halua kenenkään jäävän ainoastaan peruskoulun varaan.
Ja koska me tiedämme tämän, niin on vain luonnollista, että oppivelvollisuus ulotetaan koskemaan kaikkia täysikäisyyteen asti.
Tämä on silkkaa logiikkaa.
Mikään ei sano, että nykyinen raja olisi optimaalinen. Se on keinotekoinen, ihan kuten monet muutkin rajat.
Ei 16 vuotta ole sen parempi raja kuin 12, 10 tai 7.
18 sen sijaan on perusteltu. Se on täysi-ikäisyyden raja. Se on raja, joka mahdollistaa minimivaatimuksen täyttymisen, sen, mitä me haluamme meidän nuoriltamme.
Loogista on toki se, että tätä uudistusta vastustetaan opposition toimesta. Ihan kuten peruskoulua aikoinaan vastustettiin.
Kokoomus toteaa, että pitäisi tukea, ei pakottaa.
Pitäisi vain pyytää käymään koulua. Ei velvoittaa.
Tämä on erikoinen ajatus maassa, jossa oppivelvollisuus kuitenkin varsin pitkään on ollut käytössä. Pitää myös vaatia. Pitää myös velvoittaa.
Sekin on totta, että valtiontalous on nollasummapeliä. Satsaus yhteen paikkaan on pois jostain muualta.
Siksi huoli siitä, että tämä uudistus johtaisi leikkauksiin muualla koulutoimessa on perusteltu. On hyvä, että varmistetaan, että rahoitus riittää.
Ongelmat muualla eivät nimittäin poistu pelkästään sillä, että oppivelvollisuudesta säädetään. Meillä on vielä pula koulupsykologeista. Meillä on vielä pula opinto-ohjaajista. Ja vaikka koulunkäynnin horisontin siirtäminen 9. luokan päättymisestä pidemmälle 18 vuoden ikään itsessään saa aikaan positiivisen muutoksen, niin on selvää, että tämä uudistus ei tarkoita sitä, että muut ongelmat poistuisivat.
Och, ärade talman, i den här reformen är det viktigt att säkerställa att det stöd som behövs är tillgängligt för båda våra språkgrupper. Idag är det inte så.
Siksi on hyvä, että nyt tehdään panostuksia myös muualla järjestelmän sisällä.
Tämän uudistuksen kohdalla on kritisoitu rahan käyttöä.
Siksi on hyvä kerrata mihin rahaa käytetään. Ketkä tästä hyötyvät.
Kun oppimateriaaleista ja koulumatkoista tulee perheelle maksuttomia lapsiperheet voittavat. He saavat enemmän rahaa käyttöönsä. Heidän arkensa helpottuu.
Tätä ei voi suoraan verrata veronkevennykseen. Ja voi todeta, että kaikki rahanmeno lisää painetta veronkorotuksiin. Mutta jos pelkästään katsoo lapsiperheiden tilejä, niin he voittavat tässä. He saavat vastaavan hyödyn kuin veronkevennyksistä sillä erotuksella, että heidän lapsensa osaaminen kasvaa, Suomen kilpailukyky kasvaa, työllisyys paranee ja kestävyysvaje sen myötä supistuu.
Siitä on kysymys.
Arvoisa puhemies,
Opintopolku ulottuu myös toisen asteen jälkeiseen maailmaan.
Silloinkin on muistettava, että tarpeet ovat yksilölliset ja monipuolisuus hyvä asia.
Tänään vaadimme nuorilta jo nuoressa iässä pitkälle ulottuvia päätöksiä opintojensa suhteen. Jo lukion alussa pitää tietää mitä haluaa.
Painotamme ylioppilastodistusta ja otimme vuonna 2016 käyttöön ensikertalaiskiintiöt opiskelupaikkavalinnoissa. Tämä on vienyt ojasta allikkoon.
Koska nuoret tietävät, että ensikertalaisia suositaan he odottavat ja optimoivat. He eivät ota vastaan opiskelupaikkaa, mikäli eivät ole varmoja siitä, että se on lopullinen ja paras valinta. Ensikertalaisuuden etua ei haluta menettää.
Tämä johtaa siihen, että aloitus siirtyy. Ja siihen, että kerran väärin valinneen opiskelijan uranvaihto vaikeutuu. On vaikea nähdä, että tällä olisi positiivinen vaikutus.
Tällä hetkellä vaadimme lukiolaisilta opiskelu- ja urapolkuun vaikuttavia valintoja jo 15–16 vuoden iässä. Tätä putkiajattelua ei ole syytä ulottaa yliopistoon maailmassa, joka tarvitsee yhä monipuolisempia, mielikuvituksellisempia ja empaattisempia osaajia.
Meidän tulee siis nähdä joustavuus, ketteryys ja laaja-alaisuus kannatettavina ominaisuuksina sekä yksilötasolla että instituutioidemme tasolla. Asettamalla kaikki opiskelijat samalla viivalle ja tekemällä opiskelupaikan vaihdosta mahdollisimman helppoa, lyhennämme opiskeluaikoja, pidennämme työuria ja parannamme nuorten hyvinvointia.
Arvoisa puhemies,
Tämä oppivelvollisuuden pidentäminen on hyvä asia. Se on looginen uudistus. Se on aito rakenteellinen uudistus, jolla on pitkälle ulottuvat vaikutukset. Mutta uudistustarve ei, arvoisa puhemies, lopu tähän.
Glöm inte superkrafterna
Vi kommer alla ihåg tider då vi tyckt att vi inte passat in. Stunder, då systemet känns som om det vore byggt för någon annan. Det gäller oss föräldrar men framförallt våra barn som inte ännu har den livserfarenhet och via det, det perspektiv som gör det lättare att sätta motgångar i ett sammanhang.
Skolan bygger på en läroplan som berättar vad våra barn borde lära sig. Det är en helhet som ger läraren många möjligheter att justera vägen så att man når målet. Tack vare att vi har en så välutbildad lärarkår fungerar det bra. Vi är hyggligt bra på att se elevers olika läggningar, styrkor och svagheter och sedan hjälpa dem på traven.
Men det funkar trots det inte för alla. För somliga är skolan lätt. För andra kan den vara svår. Ibland övermäktig. Trots att vår skola idag långt bättre ser individen än den gjorde i min barndom och t.ex. bedömningen inte mer är så svartvit som den varit, är det helt klart att vårt system inte ser alla individer. Det kan också leda till att rätt sorts stöd uteblir där det skulle behövas.
I vår familj har vi fem barn. Och fast de alla har samma föräldrar är de alla olika, trots att de alla bott i samma hem och uppfostrats på liknande sätt. De har olika styrkor och olika svagheter. Alla har de också i vissa stunder upplevt att de inte passar in.
Lättast är det ju att klara livet om man kan allt. Men det är få förunnat. Få av oss är Stålmän. Men de flesta av oss har en superkraft – någonting som vi är riktigt bra på.
Och vi känner alla igen känslan av trygghet vi har när vi gör det vi kan. När vår styrka ses och noteras. Kanske någon är speciellt bra på att tälja barkbåtar. Kanske en annan är duktig på att spela munspel. Kanske något barn kan skriva roliga limerickar eller, som killen på bilden, är duktig på att hitta lite udda praktiska lösningar på vardagliga problem.
De här superkrafterna borde vi bli bättre på att lyfta fram. När det är svårt i skolan kan superkraften vara den fasta punkt som ger barnet kraft att ta spjärn och övervinna en svår situation eller motgång.
V har en skola som vill se helheter och lär barnen att skapa dem. De stora linjerna har en betydelse. Men om vi bara bygger skolan utgående från stora mål och strukturer så finns det en risk för att vi förlorar individen. Därför måste utbildningspolitik alltid ha de båda ytterligheterna i sinnet: Den stora bilden och de individuella behoven. Och inte bara det som är lätt att mäta, utan också de gömda superkrafterna som lätt glöms bort. Det kan hjälpa barn som ibland kan tycka att de är på fel plats att känna att de sitter just rätt.
Kolumn för Povoon Vanhempainyhdistys, november 2020
Slopa studieplatskvoterna för förstagångssökande
Vi borde arbete längre. Vi borde börja våra arbetskarriärer tidigare och gå senare i pension. Det leder till att vi borde börja studera tidigare så att vi tidigare kommer ut i arbetslivet. Det här är logiskt. Jag håller med om målen. Men metoderna vi använder för att försöka uppnå detta lämnar en hel del att önska.
Som bäst inleder tiotusentals unga sin studiekarriär i högskolor och yrkeshögskolor. Samtidigt väljer många att hålla ett mellanår. Varför?
År 2016 tog vi i bruk en mekanism som betyder att en del av studieplatserna reserveras för förstagångssökanden – för dem, som inte har en studieplats. Vi vill på så sätt få ungdomar att börja studera tidigare och undvika det, att samma person har flera studieplatser.
Vi har inte ännu undersökningar på vad reformen lett till, men det finns tecken som tyder på att den till alla delar inte utfallit väl.
Till en del handlar det om psykologi: Eftersom ungdomarna vet att förstagångssökanden favoriseras vågar de inte ta emot en studieplats om de inte är fullständigt säkra på att den är just vad de vill ha. Man vill inte förlora förstagångsfördelen eftersom konkurrensen om studieplatser är hård. Varje förlorad poäng kan ha stor betydelse.
Man tar alltså ett mellanår. Man tar ett mellanår till. Man tar emot snuttjobb och skjuter studiestarten på framtiden. I stället för att inleda studier man kanske kunde intressera sig för väljer man att vänta på det man uppfattar som sin drömstudieplats Det är svårt att tänka sig att ett system som leder till en maximal trygghetsoptimering kan vara ändamålsenlig.
Samtidigt som vårt system idag rent konkret straffar den som redan har studier i bagaget förändras världen runtomkring oss. Det krävs mångsidighet, flexibilitet och bred kompetens. Framtidens karriärer är med stor sannolikhet något helt annat än de vi blivit vana vid. Allt arbete kräver ett ständigt lärande och en mångsidig förståelse av den värld vi lever i. Det här är saker som främjas av att man har en mångsidig studiebakgrund.
Det gagnar vårt samhälle att unga får en studieplats via en transparent, jämlik process – på lika villkor. Om man märker att man valt fel ska det vara så lätt som möjligt att byta inriktning. Vi borde göra spelplanen öppen och neutral, och inte rigid och ojämlik bara för att rätta till en olägenhet som en liten minoritet idag förorsakar. Och visst: Man kan fråga sig om det verkligen är ett problem att en liten minoritet avlägger flera examina.
Idag kräver vi att 15-16 år gamla gymnasieelever skall kunna fatt beslut som som har avgörande betydelse för deras framtid. Det här tunneltänket skall vi inte låta fortsätta in i högskolevärlden i en värld som behöver mångsidiga, kreativa och empatiska individer.
Idag begränsar vi studiestödet till ca fem år. Det är i sig ett incitament för att studera snabbt. Vi behöver inte ytterligare mekanismer som medför mera problem än de gör nytta.
Flexibilitet och mångsidighet är goda egenskaper både när det gäller individer och institutioner. Genom att låta alla ungdomar tävla på en neutral spelplan och genom att i stället fokusera på att göra byte av studieninriktning så lätt som möjligt kan vi förkorta studietiderna, förlänga arbetskarriärerna och förbättra de ungas välmående. Det är dags att slopa det misslyckade försöket med kvoter för förstagångssökanden.
(Insändare i HBL 29.8.2020)
Lukeminen antaa paljon muutakin kuin tietoa
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, Lehdistötiedote, opetus, Pressmeddelande /by AndersTänään on maailman kirjapäivä. Samaan aikaan vietetään kansallista lukuviikkoa, jonka teemana tänä vuonna on ”Löydä lukufiilis”. Teema tuntuu tärkeältä, sillä yhä useamman nuoren lukutaito heikkenee huolestuttavasti.
– Jotta kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi myöhemmin elämässään yhtäläiset mahdollisuudet, on ratkaisevan tärkeää, että he saavat vahvan perustan lukemiselle. Hyvät oppimistulokset korreloivat vahvasti hyvän luetun ymmärtämisen ja sujuvan lukemisen kanssa. Hyvä lukutaito on avainasemassa, jotta voi osallistua aktiivisesti yhteiskunnassa, sanoo RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz.
– Olen erityisen huolissani siitä, että lapset, jotka jo nyt kamppailevat eniten, jäävät eniten jälkeen lukutaidossa. Meidän on varmistettava, että kaikki lapset saavat tarvitsemansa tuen ja resurssit lukutaitonsa kehittämiseksi, Adlercreutz jatkaa.
Lukukeskuksen uusi raportti osoittaa, että lapset, jotka kasvavat kodeissa, joissa aikuiset osoittavat kiinnostusta lukemista kohtaan ja joissa kirjat ovat luonnollinen osa jokapäiväistä elämää, kehittävät vahvemman lukutaidon. Tämä puolestaan vaikuttaa myönteisesti lasten oppimiseen ja henkilökohtaiseen kehitykseen sekä koulussa että myöhemmin elämässä. Siksi on tärkeää, että aikuiset lukevat yhdessä lasten kanssa, että kouluissa varataan aikaa lukemiseen ja että kirjoja on helposti saatavilla kotona, luokkahuoneessa ja kirjastossa.
– Lukeminen ei ole vain tiedon omaksumista. Se voi olla myös tapa rentoutua, levätä tai yksinkertaisesti rauhoittua. Lukemalla harjoittelemme keskittymistä ja kärsivällisyyttä. Oman lukutunnelman löytäminen voi viedä aikaa, ja joskus tuntuu, ettei sitä aikaa ole. Mutta usein juuri stressaavimpina hetkinä tarvitsemme kirjaa eniten, Adlercreutz toteaa lopuksi.
Suomen ja Viron yhteinen julistus korostaa koulutuksen ja medialukutaidon merkitystä tekoälyn aikakaudella
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, Lehdistötiedote, opetus, Utbildning /by AndersOpetusministeri Anders Adlercreutz tapasi 18. helmikuuta Tallinnassa Viron opetus- ja tiedeministeri Kristina Kallaksen. Vierailun aikana julkaistiin Suomen ja Viron yhteisjulistus digitalisaatiosta, medialukutaidosta ja tekoälystä. Ministerit keskustelivat näistä teemoista myös asiantuntijoiden ja opiskelijoiden kanssa.
Maiden yhteisen julistuksen tarkoituksena on korostaa, että tekoäly, digitalisaatio ja medialukutaito ovat olennaisia kansalaistaitoja, joita tulisi kehittää jatkuvasti. Julistuksen mukaan on tärkeää olla mukana päättämässä siitä, miltä tekoälyn käyttö ja rooli Suomessa, Virossa ja Euroopassa näyttävät tulevaisuudessa. On tärkeää, että johtajuus asiassa on omissa käsissämme.
– Koulutuksella on keskeinen rooli digitalisaatiossa ja tekoälyn kehittämisessä. Mitä tietoisempia olemme, mitä koulutetumpia olemme ja mitä osallistavampia olemme, sitä vahvempia olemme kohtaamaan mahdolliset eteemme tulevat haasteet. Suomi ja Viro tahtovat toimia tässä etulinjassa, toteaa ministeri Anders Adlercreutz.
Yhteisjulistus allekirjoitettiin Tallinnan valtionlukiossa Pelgulinna Riigigümnaasiumissa. Ministerit keskustelivat tilaisuudessa opiskelijoiden kanssa kriittisen ajattelun tärkeydestä, resilienssistä ja sosiaalisen median roolista osana informaatioympäristöä.
Kahdenvälisessä tapaamisessa ministerit keskustelivat muun muassa Suomessa annetusta hallituksen esityksestä koskien oppilaiden omien mobiililaitteiden käyttöä kouluissa. Keskustelun jälkeen ministerit tapasivat aiheista vastaavia asiantuntijoita.
Lisäksi ohjelmassa on vierailut Rakett69-tiedestudiolla ja tyttöjen harrastuskerho Unicorn Squadissa, joka tarjoaa teknologiakasvatusta erityisesti 8–12-vuotiaille tytöille.
Kuva: HTM, Raimo Roht
Opetusministeri Adlercreutz opetusministereiden ja opettajajärjestöjen huippukokouksessa
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, Hallitus, Lehdistötiedote /by AndersOpetusministeri Anders Adlercreutz osallistui 24. – 25.3. kansainväliseen opetusministereiden ja opettajajärjestöjen huippukokouksen International Summit on the Teaching Profession (ISTP) 2025 Reykjavikissa.
ISTP kokoaa yhteen koulutuksen huippumaiden opetusministereitä ja koulutusalan ammattijärjestöjen edustajia keskustelemaan koulutuksen kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä. Kokous järjestetään kerran vuodessa OECD:n, opettajajärjestöjen kansainvälisen katto-organisaation Education International’in sekä kokouksen järjestäjäksi valitun isäntämaan yhteistyönä. Islannissa järjestettävä ISTP-kokous on järjestyksessään viidestoista.
Kokouksen kolme pääteemaa ovat 1) laadukas varhaiskasvatus, 2) opettajien tukeminen tasa-arvon ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä 3) miten opettajat löytävät keinoja osallistaa nuoria aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Ministeri puhuu kahden ensimmäisen teeman istunnoissa.
Ministeri Adlercreutz painotti tarvetta tehostaa toimia, joilla ratkotaan henkilöstöpulaa varhaiskasvatuksessa. Suomessa on esimerkiksi lisätty varhaiskasvatuksen opettajien aloituspaikkoja korkeakouluissa. Osaava ja sitoutunut henkilöstö sekä vahva pedagoginen johtajuus ovat laadukkaan varhaiskasvatuksen edellytyksiä.
Ministeri Adlercreutz puhuu myös opettajaliittojen pohjoismaisen kattojärjestön NLS (Nordic Teachers’ unions) tilaisuudessa 25.3., aiheena koulutuksen rahoitusjärjestelmien kehittämistarpeet Pohjoismaissa.
Ministerillä on matkansa aikana kahdenvälisiä tapaamisia eri maiden opetusministerien kanssa. Hän tapaa mm. Iso-Britannian, Singaporen, Uuden-Seelannin, Chilen, Tanskan sekä Etelä-Australian osavaltion kollegoita.