On aika palauttaa subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen
Subjektiivinen oikeus päivähoitoon on ollut suomalaisen varhaiskasvatuksen peruspilari. Se on taannut kaikille suomalaisille lapsille tasavertaiset oikeudet laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Se on niinikään ollut yksi lastensuojelun tärkeimmistä työkaluista; varhaiskasvatukseen osallistuvan lapsen perheessä ilmeneviin ongelmiin on ollut mahdollista tarttua aikaisessa vaiheessa.
Hallitus päätti vuonna 2015 rajata tätä subjektiivista oikeutta niin, että se rajoittuisi 20 tuntiin varhaiskasvatusta viikossa perheissä, joissa toinen vanhemmista on kotona työttömänä tai hoitamassa muita lapsia. Päätöstä kritisoitiin jo silloin ankarasti. Sen arveltiin johtavan lisääntyvään byrokratiaan ja sen pelättiin eriarvoistavan lapsia. Arvioituja säästöjä kyseenalaistivat niin Kuntaliitto kuin Valtiovarainministeriökin.
Kirkkonummen kunnanhallituksen enemmistö päätti kaksi vuotta sitten toimia lakimuutoksen mahdollistamalla tavalla. Kirkkonummella oikeutta varhaiskasvatukseen rajattiin. Toimenpiteellä tavoiteltiin noin 500 000 euron säästöä vuositasolla. Monet naapurikuntamme – esimerkiksi Espoo ja Helsinki – toimivat toisin. Näissä kunnissa oikeutta ei rajattu.
Tästä päätöksestä on nyt kulunut kaksi vuotta. Kuntaliiton kuntabarometrin mukaan säästöt koko maan tasolla ovat olleet oleellisesti hallituksen arvioita pienemmät – ensi vuonna kunnat arvioivat säästöjä tulevan koko maan tasolla noin 10 miljoonaa euroa. Kirkkonummen kunnanhallituksen pyytämään selvityksen mukaan toimenpide ei ole Kirkkonummella tuonut säästöjä lainkaan.
Säästämättä euroakaan olemme luoneet byrokratiaa, tarveharkintaa ja eriarvoisuutta. Se on nyt mahdollista korjata. Siksi me toivomme, että Kirkkonummi tulevassa budjetissaan palauttaa kuntaamme lapsen subjektiivisen oikeuden kokopäiväiseen varhaiskasvatuksen niin, että perheet itse, elämäntilanteesta riippumatta, voivat päättää minkälainen päivähoito heille sopii parhaiten – kuntamme ja lastemme parhaaksi.
Anders Adlercreutz kansanedustaja, kunnanvaltuuston puheenjohtaja, RKP
Minna Hakapää, kunnanvaltuuston 1. varapuheenjohtaja, Vihreät
Hanna Haikonen, kunnanhallituksen jäsen, Kokoomus
Pirkko Lehtinen, kunnanhallituksen jäsen, SDP
Riikka Purra, kunnanvaltuutettu, Perussuomalaiset
Rita Holopainen, kunnanhallituksen varajäsen, KD
Irja Bergholm, kunnanvaltuutettu, Vasemmistoliitto
Antti Salonen, kunnanhallituksen jäsen, Keskusta
Pekka Sinisalo, kunnanhallituksen jäsen, Sininen valtuustoryhmä
Segregeringen syns också i grundskolan
(Pääkirjoitus lehdessä Hem & skola 2/2017)
I höstas i en incheckningskö på ett flygfält stötte jag på en amerikansk familj som reagerade på att jag var från Finland. ”Ni har ju världens bästa skola”, sade den lätt gråsprängda familjefadern från Austin, Texas, med entusiasm i blicken.
Det här är ingen ovanlig reaktion. Det har inte på länge varit Nokia eller Formel 1-förare vi är kända för utomlands, utan vår skola. Må vara att glorian kanske lite naggats i kanterna på sistone i takt med att Pisa-resultaten sjunkit, men ryktet består fortfarande.
För visst har den finländska grundskolan varit en framgångssaga, uttryckligen för att den har gett en fungerande, jämlik, grundläggande utbildning för alla. En god skola, var du än bor, oberoende av din egen bakgrund – det har varit löftet.
Den här bilden är tyvärr inte längre helt förenlig med verkligheten. När jag tog steget från högstadiet till gymnasiet på åttiotalet funderade jag inte för ett ögonblick på vilken skola jag skulle välja. Det var aldrig en fråga om kvalitet, det att jag eller mina föräldrar skulle ha tänkt att olika gymnasier ger olika grund för fortsatta studier.
I dag är situationen inte längre densamma. Att välja gymnasium är vardagsmat. Vissa skolor kan ha bättre utrymmen, vissa ett attraktivare urval ämnen och vissa kanske har mer engagerade lärare och en mer inspirerande lärmiljö som resultat av det.
Samma diversifiering – eller segregering om man vill kalla det så – syns i allt högre grad även i grundskolan. Ett barn som bor ute på landsbygden har knappast några valmöjligheter, medan ett barn som bor i stan kan välja och vraka mellan olika inriktningar. Det att man frångått nivåkurser i olika ämnen i högstadiet har paradoxalt inte lett till en ökad jämlikhet utan snarare tvärtom. Om man vill ha mer krävande undervisning söker man sig i dag inte till en annan grupp, utan till en annan skola.
Valmöjlighet är ju bra – och det att vi har många exceptionellt bra skolor ska väl inte vara ett problem? Men när vi också har skolor som helt klart släpar efter är det skäl att vara orolig. Enligt Pisa-undersökningen från år 2012 kan det finnas en skillnad på 2,5 år i läsfärdigheter mellan de bästa och de sämsta skolorna i landet. Det är en ofantligt stor skillnad som i praktiken betyder att alla barn inte bereds samma möjligheter att ta sig vidare på livets bana.
Skolan kan – och ska – fortfarande vara en aktör som bygger jämlikhet, som förmår lyfta upp dem som kräver det, som stöder dem som stöter på svårigheter. Men som också klarar av att ge lite extra utmaningar till dem som vill ha dem, så att även de finner motivation och utmaningar och därför inte vill byta skola.
Hur får vi en lärostig som motverkar segregering, som möjliggör en jämn, god kvalitet från småbarnsfostran framåt? Stigen är nyckelordet. Det att alla ska ha möjlighet till god pedagogik, det ska vara en subjektiv rätt – från småbarnspedagogiken och framåt. I dag har vissa kommuner beslutit sig för att hålla kvar den subjektiva rätten till heldagsvård, medan andra inte har gjort det. Det leder till att stigen kan vara stenigare ända från början. Om ena föräldern till exempel är arbetslös har inte barnet samma tillgång till möjligheter.
I skolan är det fråga om resurser – att skolan har möjlighet att också erbjuda utmaningar till dem som har andra behov, och stöd till dem som riskerar att halka efter. En smidig skola som ser individen är det bästa sättet att bekämpa segregering.
Puhe eduskunnan välikysymyskeskustelussa ammatillisen koulutuksen leikkauksista ja koulutuksen eriarvoistumisesta 15.3.2017
Värderade talman,
Inför varje reform, inför varje förändring, är det bra att se var man ligger. Vilket som är utgångsläget. Och sedan dra sina slutsatser.
Och vi vet var vi är. I en nordisk jämförelse har Finland det högsta antalet så kallade NEET-ungdomar – neither in employment nor in education or training. År 2015 var det här antalet 15,7 procent. Det är nästan dubbelt så många som i de övriga nordiska länderna.
Arvoisa puhemies,
Tämänkin uudistuksen kohdalla olisi ollut syytä pohtia: missä me olemme tänään? Ja vetää siitä tarvittavat johtopäätökset. Kysyä siinä kohtaa – onko nyt oikea hetki leikata 190 miljoonaa toiseen asteen koulutuksesta.
Missä me siis olemme? Suomessa on Pohjoismaiden korkein osuus niin sanottuja NEET-nuoria, nuoria jotka ovat koulutusjärjestelmän tai työmarkkinoiden ulkopuolella. Muissa pohjoismaissa osuus on alle 10 prosenttia – meillä se oli vuonna 2015 lähes 16 prosenttia.
Tämä leikkaus – joka tulee vaikuttamaan koulutuksen laatuun, koulutuksen saavutettavuuteen, koulutuspaikkojen määrään, koulutusohjelmien monipuolisuuteen – tämä leikkaus iskee juuri tähän ryhmään, tekee koulutukseen pääsyn vaikeammaksi. Ja ellei koulutukseen pääse, jos siitä tehdään entistä vaikeampaa ja hankalampaa, niin silloin työllistymisen todennäköisyys putoaa entisestään.
Mitä me sanomme näille nuorille, jonka usko Suomeen vuoden 2016 Nuorisobarometrin mukaan on romahtanut?
THL ei valitettavasti tarjoa mitään lohtua tässä asiassa, näin THL lausuu:
”Koulutuksen ulkopuolelle jääminen on useiden tutkimusten mukaan syrjäytymisen riskitekijä. Heikko menestyminen peruskoulussa johtaa helposti toisen asteen koulutuksesta karsiutumiseen ja tämä puolestaan epävarmaan työmarkkina-asemaan. Työttömyys, pitkittynyt työttömyys ja toimeentulo-ongelmat ovat selvästi yleisempiä vain perusasteen koulutuksen suorittaneilla verrattuna koulutetumpiin nuoriin aikuisiin. Pelkän peruskoulun suorittaneilla on lisäksi useissa tutkimuksissa havaittu terveyteen ja etenkin psyykkiseen terveyteen liittyviä ongelmia sekä muita elämänhallinnan ongelmia.”
Tätä saattaa siis olla tarjolla.
Tähän leikkaukseen liittyy paitsi ilmiselvä syrjäytymisen kiihdyttämisen riski, myös vakava epätasa-arvo-ongelma.
Värderade talman – det här är också en jämlikhetsfråga.
Tillgängligheten till utbildning på andra stadiet är inte jämlik idag. Tillgängligheten till utbildning på svenska är redan nu sämre, och kan inte på något sätt anses vara jämställd med de utbildningsmöjligheter som finns på majoritetsspråket.
Den här reformen kommer att öka på denna ojämlikhet.
Ta till exempel Axxell, som sköter en stor del av utbildningen på andra stadiet. De har redan skurit ner antalet anställda med 25 procent. Enheten i Karis, till exempel, har ytterligare drabbats extra hårt i och med regeringens åtgärder som lett till försämring av kollektivtrafiken i västra Nyland. Och nu blir situationen ännu sämre.
Bästa regering – värna om jämlikheten, det att alla finländare skall ha likvärdiga möjligheter till utbildning på lika villkor. Överallt i landet, på båda nationalspråken.
Itse uudistuksessa on hyvääkin. On hyvä, että hakuaika on jatkuva. On hyvä, että tutkintorakennetta uudistetaan. On hyvä, että rajat ammattiopintojen ja aikuisopintojen välillä murretaan. On myös hyvä, että työelämässä oppimista edistetään – Keski-Euroopasta voisimme oppia oppisopimuskäytännön osalta paljon.
Arvoisa puhemies,
Nämä hyvät asiat olisivat olleet mahdollisia myös ilman resurssien rajuja leikkauksia. Leikkauksia, jotka entisestään uhkaavat kiihdyttää syrjäytymiskierrettä. Yhdymme edustaja Niinistön esittämään epäluottamuslauseeseen.
Koulu voi korjata politiikan virheitä
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, opetus /by Anders”En tiedä, onko aiemmilla opetusministereillä ollut tapana tehdä kautensa alussa tällaisia julistuksia. Minä ajattelen, että se on hyvä tapa avata keskustelua ja omaa lähestymistapaani tähän työhön.
Teesini pohjautuvat omiin kokemuksiini viiden lapsen isänä ja Hem och skola -järjestön eli ruotsinkielisen vanhempainliiton puheenjohtajana.
Ensimmäisessä teesissä pohdin kognitiivisten kykyjen kehittymistä ja älylaitteiden sekä digitalisaation vaikutusta siihen. Emme voi ummistaa silmiämme digitalisaatiolta, mutta se ei voi olla myöskään itseisarvo.
Meidän täytyy ymmärtää mitä tapahtuu, kun kone laskee ja nollat muuttuvat ykkösiksi. Samaan aikaan tarvitsemme kädentaitoja kuten piirtämistä ja muovaamista.
Suomessa pitää olla jatkossakin koulu, jossa nähdään taito- ja taideaineiden merkitys matemaattis-luonnontieteellisten aineiden ja teknologian rinnalla.
Koulujen segregaatio on estettävä, otsikoin kolmannen teesini. Eriytymisen ehkäisy ei ole pelkästään koulun asia. Koulussa voidaan silti korjata muilla politiikan alueilla tehtyjen toimien kielteisiä vaikutuksia.
Arkkitehtina näen, että asuntopolitiikka on lisännyt segregaatiota. Suomi on aiemmin erottunut esimerkiksi Ruotsista asuinalueiden sekoittumisella. Samalla alueella on ollut vuokra- ja omistusasuntoja, perheasuntoja ja yksiöitä.
Se on ollut segregaatiolta suojaava tekijä, mutta nyt siitä on alettu lipsua. On luotettu, että markkinat kertovat, mitä pitää rakentaa, ja unohdettu asuntopolitiikan ohjaava vaikutus.
Koulussa ongelmat kärjistyvät, jos tukea ei ole saatavilla. Siksi hallitus uudistaa oppimisen tuen ja panostaa siihen sata miljoonaa euroa.
Nykyisessä järjestelmässä on tarjottu ratkaisuna supistettua oppimäärää. Osalla oppilaista se on sulkenut tien toiselle asteelle ja aiheuttanut oppilaiden välistä eriytymistä.
Nyt lisäämme erityisopettajien koulutusta ja mitoitamme, montako erityisen tuen oppilasta yhdellä opettajalla voi olla. On itsestään selvää, että tukea saa silloin paremmin.
Maailman paras koulu. Se on selkeä ja helposti ymmärrettävä tavoite, jollaisia on mielestäni hyvä asettaa.
Viides teesini kuuluu, että meillä on erinomaiset edellytykset olla maailman parhaita. Koulu on ylpeydenaihe, vahva osa suomalaista brändiä ja tärkeä osa pienen maan menestymisen edellytyksiä.
Keskeinen voimavaramme ovat äärimmäisen hyvät opettajat. Meillä on laadukas opettajankoulutus ja hyvä asenne sen kehittämiseen.
Opettajien osaamisesta ja motivaatiosta on pidettävä huolta. Sen on oltava politiikan tekemisen keskiössä.
Elämme tiukoissa taloudellisissa raameissa, ja siihen minunkin on tyytyminen.
Tässä tilanteessa en vertaisi koulutusbudjettia esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. Kannattaa mieluummin katsoa, miten koulu toimii ja pystyy täyttämään tehtävänsä. Toki jos koulutukseen tarjottaisiin puolitoista miljardia lisää, ottaisin sen vastaan.
Syksyn budjettiriihessä jouduimme tekemään sopeutuksia myös koulutukseen, mistä en tietenkään opetusministerinä ole iloinen. Tällä hallituskaudella panostamme voimakkaasti peruskoulutukseen. Peruskoulu on prioriteetti, jonka pyrimme ensisijaisesti turvaamaan.
Adlercreutz kouluvierailuilla: Toivotan kaikille inspiroivaa ja opettavaista lukuvuotta
/0 Comments/in 1 koulutus, Lehdistötiedote /by AndersTällä ja ensi viikolla monien koulujen ja oppilaitosten lukuvuosi alkaa kesälomien jälkeen. Adlercreutz on viikon aikana tehnyt ensimmäiset kouluvierailunsa opetusministerinä ja vieraillut ammatillista koulutusta järjestävässä Optimassa Pietarsaaressa, Korsholms gymnasiumissa ja Vaasan lyseon lukiossa. Lisäksi Adlercreutz vieraili Kristiinankaupungin Myllybackenin päiväkodissa.
– Toivotan kaikille opettajille ja oppilaille inspiroivaa ja opettavaista lukuvuotta. Haluan kehottaa kaikkia aktiivisuuteen ja rohkeaan uuden oppimiseen, Adlercreutz sanoo.
Adlercreutz korostaa, että koulu on avainasemassa lasten ja nuorten yhdenvertaisten mahdollisuuksien varmistamisessa ja yhteiskunnallisen kehityksen ja hyvinvoinnin perustan luomisessa. Laskevat PISA-tulokset ovat myös siksi erityisen huolestuttavia.
– Meidän on löydettävä juurisyyt sille, että lapsemme ja nuoremme eivät opi lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan yhtä hyvin kuin ennen. Siksi olen tyytyväinen, että hallitus panostaa peruskouluun ja perustaitoihin. Alemmilla luokilla äidinkielen ja matematiikan opiskelua lisätään. Olemme myös varmistaneet tasa-arvorahoituksen määrärahat. Näin voimme parantaa tukea tarvitsevien koulujen rahoitusta – koulun tulee olla yhdenvertainen ja tasa-arvoinen. Oppimisen tukea kehitetään myös, Adlercreutz sanoo.
Adlercreutzin mukaan osaavat opettajat ja omistautunut kouluhenkilökunta ovat syy siihen, että Suomen koulujärjestelmä on maailmanluokkaa.
– Haluan lämpimästi kiittää opettajiamme ja muuta kouluhenkilökuntaa, jotka tukevat ja ohjaavat oppilaitamme. Teidän asiantuntemuksenne ja sitoutumisenne ovat ehdottoman tärkeitä sujuvan ja turvallisen kouluarjen kannalta.
– Nyt koululle on annettava työrauha, jotta voidaan keskittyä siihen, mikä on tärkeintä: turvallisen oppimisympäristön tarjoamiseen kaikille, Adlercreutz sanoo.
Lisätietoja: Erityisavustaja Crista Grönroos, 050 441 4257
Adlercreutz Pohjoismaiden neuvostossa: Tarvitsemme yhteiset opintomarkkinat
/0 Comments/in 1 koulutus, Lehdistötiedote /by AndersRuotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz peräänkuulutti Pohjoismaiden neuvoston istunnossa Helsingissä toimenpiteitä pohjoismaisen opintomarkkinan vahvistamiseksi.
– Tekemällä pohjoismaisten yliopistojen hakuprosesseista yhtenäisempiä ja tekemällä pohjoismaisista tutkinnoista vertailukelpoisia voimme vahvistaa pohjoismaista yhteistyötä ja antaa kaikille samat edellytykset työtä tai opiskelupaikkaa hakiessa, Adlercreutz sanoo.
Pohjoismaat ovat maailman paras aluebrändi, mutta tämä ei heijastu pohjoismaisten nuorten valintoihin opiskelupaikkaa haettaessa. Adlercreutz toivoo aktiivisia toimia, joilla kannustetaan nuoria pitämään muita Pohjoismaita houkuttelevina vaihtoehtoina.
-Meidän tulee kannustaa vaihto-opintoihin sekä markkinoida ja tiedottaa niistä mahdollisuuksia, joita meillä on tarjota. Jokaisella Pohjoismaalla voisi olla tavoitteena, että vähintään puolet korkeakouluopiskelijoista suorittaisi puolen vuoden opiskeluvaihdon toisessa Pohjoismaassa, Adlercreutz sanoo.
-Meidän tulisi myös luoda yhteiset suuntaviivat opintotukiin. Opiskeluvaihtojen ei tulisi vaikuttaa opintotuen määrään vaan vaihtokuukaudet olisi hyvitettävä opiskelijoille. Tämä kasvattaisi pohjoismaista pääomaa, josta me kaikki hyödymme, Adlercreutz sanoo.
Adlercreutz nostaa esille, että opinnot toisessa pohjoismaisessa maassa vahvistaa pohjoismaista yhtenäisyyttä ja ymmärrystä pohjoismaisesta identiteetistä.
-Näin avaisimme nuorille uusia ovia, vahvistaisimme pohjoismaista yhteenkuuluvuutta ja olisimme edelläkävijöitä Euroopan korkeakoulukentällä, Adlercreutz sanoo.